Siirryt pois www.adhd-tietoa.fi sivustolta. Olet siirtymässä sivustolle, jota Janssenin Yksityisyyden suoja koskevat ehdot eivät koske. Valitse OK jatkaaksesi.

Ohjeita vanhemmille

Tapa, jolla puhut lapselle ja hänen kanssaan, vaikuttaa suoraan lapsen tapaan puhua kanssasi sekä yleisesti lapsen käyttäytymiseen. Mitä enemmän pystyt parantamaan suhdettanne ja kommunikointianne, sitä paremmin autat ADHD-oireista lastasi kasvamaan ja tulemaan vastuuntuntoisemmaksi.

Vanhempien ja lasten vuorovaikutus toimii yleensä luonnollisella tavalla, eikä siihen juuri kiinnitetä huomiota. Vakaassa, läheisessä suhteessa, jossa toista kunnioitetaan ja toisen tunteet huomioidaan, kommunikointi on vaivatonta. Mutta jos vanhemman ja lapsen välille syntyy konflikteja, vastustusta ja uhmaa, se voi helposti vaikuttaa suhteeseen negatiivisesti. Yksi parhaista tavoista irtautua noidankehästä on muuttaa tapaa, jolla sinä ja lapsesi puhutte toisillenne.

Tapoja hallita tunteitasi

Jos tilanne on jännittynyt, negatiiviset tunteet, kuten kiukku, pelko ja puolustuskannalle asettuminen, vaikeuttavat usein koko perheen kommunikointia. Tunteet voivat tulla esiin äänensävyssäsi, elekielessäsi, toiminnassasi tai sanavalinnoissasi.

Jos huomaat negatiivisten tunteiden nousevan pintaan tai tunnet jännittyväsi, kun olet lapsesi kanssa, ota askel taaksepäin ja: 

  • Katso lastasi
  • Tarkkaile lapsesi elekieltä, ilmeitä, äänensävyä, puheen nopeutta ja sanavalintoja
  • Tunnista lapsen tunteet ja omat tunteesi
  • Tarkkaile ja analysoi, mitä oikeastaan tapahtuu

Olet nyt valmis viestittämään todelliset tunteesi rauhallisella ja positiivisella tavalla, joka ei tunnu aggressiiviselta.

Muuta tapaasi puhua

Kukaan ei pidä siitä, että heille huudetaan. Se, miltä oma äänesi kuulostaa, vaikuttaa suoraan vastaukseen, jota voit odottaa. ADHD-lapsen kanssa on erityisen tärkeää, että:

  • Hillitset äänensävyäsi ja äänesi korkeutta
  • Puhut hitaammin
  • Katsot lasta suoraan silmiin
  • Käytät mahdollisimman vähän sanoja
  • Puhut lyhyesti ja pysyt asiassa
Vältä "ei"-sanaa

Monet ADHD-oireiset lapset ovat kuulleet sanan ”ei” niin monta kertaa, etteivät he enää kiinnitä siihen huomiota, ennen kuin se on toistettu useita kertoja. Mutta kielloille on olemassa monia vaihtoehtoja, jotka vaativat ainoastaan hiukan ajatustyötä ja harjoitusta. Esimerkiksi:

  • Anna lapselle jokin muu vaihtoehto (”Piirrä liiduilla vain paperille, ole kiltti”)
  • Anna tietoa (”Se menee rikki, jos teet niin”)
  • Rohkaise (”Alat lähestyä oikeaa vastausta”)
  • Sano ”Seis!” tarvittaessa
  • Mieti etukäteen, mitä muuta aiot sanoa, ennen kuin käytät kieltosanoja ”ei” tai ”seis” (”Emme voi kiivetä puissa täällä”)

Tee kuuntelemisesta tapa

Hyvään vanhemman ja lapsen väliseen kommunikointiin kuuluu yhtä paljon kuunteleminen kuin puhuminen. Kuuntelemalla ja huomioimalla, mitä lapsesi sanoo, luot kunnioituksen ja ystävällisyyden tunteita puolin ja toisin. Tässä joitakin hyödyllisiä tapoja kuunnella:

  • Yritä löytää positiiviset asiat siitä, mitä lapsi sanoo
  • Pyri oikeasti ymmärtämään lapsen näkökanta
  • Käytä positiivisia ”minä”-ilmaisuja, jotka eivät ole tuomitsevia
  • Varo ”minä”-ilmaisuiksi naamioituja ”sinä”-ilmaisuja (Esim. ”En usko, että ymmärrät nyt tätä asiaa”)
  • Vastaa omilla sanoillasi, mitä luulet henkilön tarkoittavan
Työskennelkää yhdessä

Yhteisen menestyksen avain on, että kummatkin osapuolet saavat jotain. Anna lapsesi tarmon ja energian tehdä työtä puolestasi, ei sinua vastaan. Ongelmien ratkaisu on helpompaa, jos:


Kumpikin esittää ideoita ja ratkaisuja

  • Esität kysymyksiä, jotka auttavat lastasi vaihtamaan näkökulmaa ja ajattelemaan asioita, joita hän ei ehkä aikaisemmin ole ajatellut
  • Muistutat, että vaikka et ole samaa mieltä, niin asiasta on keskusteltu
  • Olet avoin keskustelulle
  • Pidät kiinni asioista, joista olette yhdessä sopineet
  • Selvität, miksi jotkin asiat eivät ole hyväksyttäviä, silloin kun keskustelu on käyty eikä tiettyihin ongelmiin löytynyt ratkaisua

Huom! Esitä teini-ikäiselle käskyjen sijaan kysymyksiä, jotka saavat hänet puhumaan kanssasi ja motivoi häntä ajattelemaan tilannetta tai keskustelemaan asiasta syvemmin.

Pitäkää hauskaa!

Mitä positiivisempaa vuorovaikutuksenne on, sen parempi. Leikkikää ja harrastakaa yhdessä, ja puhukaa ja nauttikaa toistenne seurasta myös silloin, kun ohjelmassa ei ole mitään erityistä tekemistä.

 

Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity sisältöön.