Siirryt pois www.adhd-tietoa.fi sivustolta. Olet siirtymässä sivustolle, jota Janssenin Yksityisyyden suoja koskevat ehdot eivät koske. Valitse OK jatkaaksesi.

Aikuisten diagnosointi

Mitkä ovat adhd-diagnoosin kriteerit?

ADHD-diagnoosin tekeminen edellyttää, että merkittäviä vaikeuksia esiintyy vähintään kahdella alueella, esim. kotona, työssä ja ihmissuhteissa. Tämänhetkiset vaikeudet kartoitetaan haastattelemalla oireista kärsivää henkilöä ja mieluiten myös jotakin lähiomaista. Tutkimuksen aikana tehtävät testit antavat myös kuvan potilaan tavasta toimia.

Mikä oikeastaan on normaalia?

Häiriön vaikeusasteen määrittäminen voi olla vaikeaa, koska poikkeavan ja normaalin välinen raja on harvoin tarkasti määritettävissä.

Aikuisten diagnoosi perustuu pääasiassa sairaushistoriaan ja kliiniseen arviointiin. ADHD-diagnoosi aikuisiässä edellyttää, että häiriö on vaivannut lapsesta saakka. Häiriön vaikeusasteen määrittäminen voi olla vaikeaa, koska poikkeavan ja normaalin välinen raja on harvoin tarkasti määritettävissä. Tästä huolimatta tutkimukseen kuuluu yleensä jonkinlainen psykometrinen testaus sekä esitietojen kerääminen läheisiltä.

Lapsuudessa ja sen jälkeen esiintyneet ADHD-oireet kartoitetaan käymällä läpi mahdolliset aiemmat tutkimukset sekä kouluterveydenhuollon ja lastenpsykiatrian potilaskertomukset. Potilaalle tehdään etukäteen jäsenneltyjä haastatteluja ja hän täyttää itsearviointilomakkeen. Mahdollisuuksien mukaan haastatellaan myös vanhempia tai muita lähiomaisia.

Tutkimukseen tulee kuulua myös neuropsykologinen testi. Sen avulla voidaan esimerkiksi saada selville tyypillinen, joskaan ei ADHD:lle yksinomainen, epätasainen lahjakkuusprofiili eli suhteellisen heikko tulos testiosioissa, jotka mittaavat keskittymiskykyä ja työmuistia (aritmetiikka, lukujen toisto ja koodaus). (Lähde: Ruotsin sosiaalihallitus (Socialstyrelsen), 2012)

 

Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity sisältöön.