Siirryt pois www.adhd-tietoa.fi sivustolta. Olet siirtymässä sivustolle, jota Janssenin Yksityisyyden suoja koskevat ehdot eivät koske. Valitse OK jatkaaksesi.

ADHD:n syitä

ADHD:n syitä ei vielä täysin tunneta, mutta on olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että biologiset tekijät vaikuttavan häiriön syntyyn. Monet luulevat ADHD:n johtuvan huonosta kasvatuksesta ja vanhempien käytöksestä (tai muista asioista perheympäristössä). Tämä ei pidä paikkaansa, eikä vanhempia pidä syyttää tai vanhempien tuntea syyllisyyttä, jos lapsella todetaan ADHD.

Vaikka häiriön syitä ei täysin tunneta, on selvää, ettei ADHD johdu huonosta vanhemmuudesta. Sosiaalinen ympäristö voi kuitenkin vaikuttaa oireiden vaikeuteen ja erityisesti siihen, kuinka paljon lapsen toimintakyky heikkenee. Siksi vanhemmista, sisaruksista ja muista läheisistä voi olla suuri apu ADHD:n hoidossa.

Perinnöllisyys

Monet seikat viittaavat ADHD:n perinnöllisyyteen. Tutkimusten mukaan ADHD:n periytyvyys on samaa luokkaa kuin pituuden. Useimmilla ADHD-oireisilla lapsilla on vähintään yksi häiriöstä kärsivä biologinen sukulainen, ja vähintään yhdellä kolmesta isästä, jolla on ollut ADHD-oireita nuoruudessaan, on ADHD:sta kärsivä lapsi. Tutkimukset identtisillä kaksosilla ovat lisäksi osoittaneet, että jos yhdellä kaksosella on ADHD, toisen kaksosen riski saada se on 90 %. ADHD:ta tutkitaan edelleen, mutta perinnölliset tekijät näyttävät lisäävän ADHD-alttiutta. Toistaiseksi ei ole tunnistettu yksittäistä geeniä, jolla olisi suuri merkitys ADHD:n kehittymisen kannalta.

Poikkeavuuksia aivojen toiminnassa

Tutkimuksissa on todettu poikkeavuuksia aivojen välittäjäaineiden toiminnassa. Välittäjäaineet ovat aineita, joiden avulla aivosolut viestivät keskenään. ADHD-oireisilla tiettyjä välittäjäaineita saattaa esimerkiksi olla liian vähän.

On myös tutkimuksia, joissa on käytetty erilaisia menetelmiä aivojen kuvantamiseen, kuten positroniemissiotomografiaa (PET). Näissä tutkimuksissa ADHD:sta kärsivillä henkilöillä on havaittu normaalia vähemmän aktiivisuutta niissä aivojen osissa, jotka säätelevät aktiivisuutta ja tarkkaavaisuutta. Se, miksi näin on, on vielä epäselvää. Aivojen kuvantamista ei vielä käytetä ADHD:n diagnosoinnissa. Vaikka kuvantamisessa tehdyt havainnot ovat yhdenmukaisia, ne eivät ole tarpeeksi spesifisiä, jotta niistä olisi hyötyä ADHD:n toteamisessa.

Ravinto

Jotkut ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että ADHD:n aiheuttaa tietyntyyppinen ravinto ja että erityisesti puhdistettu sokeri ja elintarvikkeiden lisäaineet voivat lisätä ylivilkkautta ja tarkkaavaisuusongelmia. Ravinnon (erityisesti roskaruuan), sokerin ja lisäaineiden merkityksestä kiistellään edelleen. Vaikka terveellinen ruokavalio vaikuttaa lasten (mukaan lukien ADHD:sta kärsivien) hyvinvointiin, tällä hetkellä ei ole olemassa ratkaisevaa tieteellistä näyttöä siitä, että ravinto vaikuttaisi merkittävästi häiriön esiintymiseen.

 

Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity sisältöön.