Siirryt pois www.adhd-tietoa.fi sivustolta. Olet siirtymässä sivustolle, jota Janssenin Yksityisyyden suoja koskevat ehdot eivät koske. Valitse OK jatkaaksesi.

Myyttejä ja faktoja

Myytti: 

”ADHD on vain nimike, jota lääkärit nykyään käyttävät hankalille lapsille.”

Fakta:

ADHD on tunnettu jo yli 50 vuoden ajan. Diagnoosit ovat lisääntyneet, koska häiriötä koskeva tutkimustieto on lisääntynyt ja oireiden tunnistaminen on siten helpottunut. Yhdysvalloissa 3–5 % väestöstä saa vuosittain ADHD-diagnoosin.

”ADHD:sta on monia myyttejä ja mielipiteitä. Tiedon puute luo ennakkoluuloja, joten ota selvää, mikä on totta ja mikä vain mielikuvituksen ja tietämättömyyden tulosta.”

Tiesitkö, että...

Noin 70 %:lla potilaista stimulanttilääkkeet voivat lievittää monia ADHD:n oireita. Nämä lääkkeet stimuloivat niitä aivojen osia, jotka auttavat lisäämään keskittymistä ja kykyä hallita omaa käyttäytymistä.

Lisää myyttejä ja faktoja ADHD:sta

 

Myytti: ”Ujolla, uneksivalla tyttärelläni ei voi olla ADHD. Siitähän kärsivät vain ylivilkkaat pikkupojat.”
Fakta: ADHD:ta on sekä miehillä että naisilla, mutta diagnoosi pojilla on 2–3 kertaa todennäköisempi kuin tytöillä. Tyttöjen käytös voi olla vähemmän impulsiivista ja ylivilkasta kuin pojilla, mutta myös tytöt voivat kärsiä häiriöstä. Monien tyttöjen ja naisten kohdalla ADHD on valitettavasti piilevä, eikä sitä sen vuoksi diagnosoida.

Myytti: ”ADHD:n syynä on varmasti kaikki se roskaruoka, jota lapseni syö.”
Fakta: Ravinnon ja ADHD-oireiden yhteyttä koskevien tutkimusten tulokset ovat vaihdelleet. ADHD:n hoidossa on kuitenkin aina hyvä huolehtia yleisestä terveydestä eli riittävästä liikunnasta, levosta ja terveellisestä ruokavaliosta.

Myytti: ”Jos vanhemmat kasvattaisivat lapsensa kuten ennen, lapset eivät käyttäytyisi häiritsevästi ja huonosti.”
Fakta: Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei puutteellinen kasvatus ja kurinpito aiheuta ADHD:ta. Kuten lapsuusiän diabeteksen ja muiden sairauksien hoidossa, vanhempien osallistuminen hoitoon (reagoimalla tietyllä tavalla lapsen käytökseen ja/tai huolehtimalla lääkityksestä) voi kuitenkin auttaa lievittämään oireita.

Myytti: ”Aivan mahdotonta, että hänellä olisi ADHD. Hänellä ei ole mitään keskittymisvaikeuksia silloin, kun hän tekee sitä, mitä hän haluaa, kuten pelaa tietokonepelejä.”
Fakta: Henkilöillä, jotka pystyvät ajoittain keskittymään, voi silti olla ADHD. ADHD-oireisilla henkilöillä on jaksoittaisia vaikeuksia useimpien tehtävien suorittamisessa, mutta (kuten muutkin ihmiset) he pystyvät keskittymään asioihin, jotka kiinnostavat heitä ja joista he pitävät.

 

Myytti: ”Koska ADHD-lapset eivät ole yhtä älykkäitä kuin ikätoverinsa, heidät on sijoitettava erityisluokalle.”
Fakta: ADHD ei vaikuta älykkyyteen. ADHD-oireiset lapset, joilla ei ole todettu muita häiriöitä, ovat yhtä älykkäitä kuin muut lapset. Mutta oireidensa vuoksi he eivät aina menesty koulussa yhtä hyvin kuin luokkatoverinsa. Monilla ADHD:sta kärsivillä on oppimisvaikeuksia, joita voidaan helpottaa erityisillä tukitoimilla. Useimmat ADHD-lapset selviävät tavallisissa luokissa vanhempien ja opettajien avulla, kun käytetään menetelmiä, kuten positiivista vahvistamista, erityisiä organisaatio- ja oppimistekniikoita sekä stimuloivia opetusapuvälineitä.

Myytti: ”Hoito on yksinkertaista. Lääkityksellä tulet taas terveeksi.”
Fakta: Vaikka ADHD:lle ei ole olemassa parantavaa hoitoa, sen oireita voidaan hallita hoito-ohjelmalla, johon kuuluu erilaisia tukitoimia ja/tai lääkehoitoa. Useiden vuosikymmenien tutkimus osoittaa, että stimulanttilääkkeet lievittävät monia ADHD:n oireista noin 70 %:lla potilaista. Nämä lääkkeet stimuloivat niitä aivojen osia, jotka auttavat lisäämään keskittymistä ja kykyä hallita omaa käyttäytymistä. Muita tehokkaita menetelmiä, joita voidaan yhdistää lääkitykseen tai käyttää yksinään, ovat käyttäytymisterapia ja luokkahuoneessa käytettävät tukitoimet.

Myytti: ”Se on vain ohimenevä vaihe.”
Fakta: Joidenkin lasten ADHD häviää itsestään. Noin 70 %:lla häiriö jatkuu kuitenkin läpi nuoruusiän, ja moni kärsii siitä myös aikuisena. Ylivilkkausoireet vähenevät yleensä lapsen kasvaessa, kun taas tarkkaavaisuusongelmat voivat jatkua aikuisiässäkin. ADHD:sta kärsivät aikuiset kokevat usein, että heidän oireensa vähenevät asteittain iän myötä. Oireiden häiritsevyys voi myös vähentyä ajan mittaan, koska potilaat oppivat käsittelemään ja hallitsemaan niitä tehokkaammin.

Myytti: ”Minulla ei voi olla ADHD:ta, koska en ole ylivilkas.”
Fakta: Ylivilkkausoireita on vain osalla ADHD-diagnoosin saavista potilaista. ADHD:ta on kolmea eri alatyyppiä: ylivilkkaus- ja impulsiivisuuspainotteinen tyyppi, tarkkaamattomuuspainotteinen tyyppi ja yhdistelmätyyppi. Lue lisää kohdasta Oireet.

 

 

Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity sisältöön.